Todellakin toisen romu on toisen aarre. Niin on tämänkin kaapin kohdalla. Tumma puukaappi, jonka ovet olivat jo kertaalleen saaneet valkoista maalia pintaansa, kerrassaan kulahtaneen näköinen. Minulla oli mielessä ihan erilainen ilme.

Ensimmäisenä tartuin hiomapaperiin ja jynssäsin pinnat lävitse. Olisi minulla hiomakonekin, mutta jotenkin käsin hiominen sopii minulle paremmin. Kun kaapissa on vanhaa maalia tai petsiä, ongelmaksi saattaa muodostua niiden reagoiminen uuden maalin kanssa. Eivät välttämättä sovi yhteen ja uusi maali ei tartu. Tällöin ei auta muu, kuin hioa puhtaalle puulle asti. Nyt en tehnyt niin, vaan päätin luottaa hyvään tuuriin maalien sopivuudessa ja hioin vain pinnan rikki.

Seuraavaksi maalasin kaapin valkoisella pohjamaalilla, lopullinen ulkonäkö mielessäni. Tylsintä maalaushommissa on odottaa maalin kuivumista, kun pian haluaisi päästä katsomaan lopputulosta. Nytkin sain vartoilla kun valkoisia maalikerroksia oli kaksi ja pintaan vedin vielä kaksi kerrosta lähes mustaa maalia. Olihan kaappi komea kokomustanakin, mutta olin päättänyt tehdä siitä persoonallisemman. Eli taas hiomapaperi käteen. Hioin kaapin kauttaaltaan, toisista kohtaa enemmän, että valkoinen pohjamaali tuli näkyviin. Toiset kohdat hennommin, näin musta maali hieman harmaantui ja tuli mattapintaisemmaksi. Lopputulos oli juuri sellainen kuin halusinkin ja kaappivanhus sai lisää elinaikaa. Ja jos alkaa kyllästyttää, aina voi tarttua taas hiomapaperiin ja maalipurkkiin.

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: