Minä rakastan vanhoja huonekeluja. Siis niitä vanhoja, jotka on tehty oikeasta puusta laadukkaasti. Ajatuksella, että tuotteen on tarkoitus kestää vaikka isältä pojalle, eikä vain ostohetken pääpistosta seuraavaan sisustuksen päivittämishetkeen saakka.

Siksipä kai kotoamme löytyy monenmoista vanhaa aarretta, osa reilusti yli satavuotiaita, osa nuorempia. Minkään tietyn  aikakauden kannattaja en ole ja mitään ei hankita vain sen tähden että se edustaisi tiettyä tyylisuuntaa, vaan jokaisessa huonekaluvanhuksessa on ollut se jokin. Useimmat ovat ostohetkellä olleet jollakin tapaa elämää nähneitä ja reissussa rähjääntyneitä, mutta se onkin osa viehätystä. Silloin minulle on auennut mahdollisuus jättää kädenjälkeni kyseisen huonekalun elämään. Paljon olen raaputtanut vanhaa maalia pois, usein löytäen alta toisen maalikerroksen, osaisivatpa tavarat puhua, niin saisi tietää, mitä kaikkea ovat nähneet.

Tämä kaappi ilmestyi eteeni netin myyntipalstalla. Hurjan vanha se ei ole, mutta kunnon jykevä kaappi kuitenkin. Ja juuri sopiva tarkoitukseen, mihin kaappia hain. Tämäkin oli saanut jo kertaalleen vaalennusta pintaansa ja oli sen verran surkean näköinen, että sormet syyhysivät päästä sen kimppuun. Edessä oli siis puhdetöitä parille illalle.

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: