Kottikärryillä on tapana kadota. Niillä on aina jokin työmaa jossakin ja usein unohtuvat työmaalleen palaamatta omalle paikalleen. Käyttäjiäkin niillä on monia. ehkäpä tästä syystä niiden perään saa aina kysellä.
Tästä syystä halusin omat kottikärryt, sellaiset tyttömäiset, jota miehet eivät kuljeta omalle työmaalleen ja unohda sinne. Ja sellaiset, jotka ovat niin kivat katsella, että tylsäkin työ tuntuu kivalta.
Nämä kärryt olivat alkujaan sellaiset tavallistakin tavalliset sinkityt kärryt, kokonaan harmaat siis, ilman mitään maalia. Pintaansa ne saivat kerroksen pinkkiä paukkupullomaalia. Työntöaisat tulivat valkoisiksi.
Minulla oli valkoista tarraa, niin pakkohan siitä oli leikellä myös pilkut kärryihin.
Kaikki pilkullinen kun vaan on niin söpöä.
Satuin löytämään kaupasta myös valmiiksi pinkin lehtiharavan, puun värisellä varrella tosin, mutta äkkiäkös varsi maalataan. Ja haravallekin tietysti pilkut, ovatpahan sitten täydellinen työpari.
Samassa kaupassa oli pinkit työhanskat, no, pakkohan nekin oli ostaa. Itselleni naureskelin jo noita hanskoja ostaessani, ja lisää sitten, kun rupesin ajattelemaan, että käytössäni oleva sininen pistolapio ei nyt sovi ollenkaan. Katsotaan nyt saako lapio jotain uutta piristystä vain tyydynkö tuohon epätäydelliseen työkaluun. Tosin taitavatpa nuo kottikärrytkin työmaalla rähjääntyä.
Täydellistä!!!
Juuri sopivaa sinun pinkki lady tyyliisi.
Iloisia pihahommia!
LikeLike