Luontoystävän kakku

Koivupölli.
Kyyhkyläiset oksalla.

Minä rakastan leipomista, tietenkin. Ja kaikki minut tuntevat sen jo tietääkin. Ihanaa on kokeilla uutta ja tehdä erilaista. Liukuhihnaleipoja en tahtoisi olla. Parasta on kakkujen teko. Ja niiden teossa on mahtavinta, kun saa “vapaat kädet” tai hyvin vähän reunaehtoja.

Tämä kakku oli juuri sellainen “vapaat kädet”-kakku. Ohjeistuksena vaan “tee sellainen, millaisena minut näet”. Pikkaisen hievitti viedä kakku, kun en tiennyt onko saaja samaa mieltä kanssani, mutta onneksi pelkoni oli turha ja hän ihastui kakkuun.

Kakussa on sisällä 10 munan gluteeniton kakkupoja, ei se on todella iso. Välissä mangomousse ja vadelmamousse.

Kettu.
Siilit ja metsämansikat.

Kakku on katkaistu koivunrunko, jonka päälle kaikki rakkaat metsäneläimet ovat kiivenneet. Lisänä pari kyyhkystä, koska nekin ovat tärkeitä. Kuorrute on voikreemiä ja koristeet ovat sokerimassaa.

Tämän kakun tekemisestä tykkäsin paljon ja lopputulos olikin sellinen, mitä suunnittelin.

Puputyyny

Pehmeä pupu kainaloon tai pään alle.
Korvat, jalat, kädet ja vartalo.

Tässä tulee maailman nopein ja helpoin puputyyny. Tai pehmo, kumpi hänen nyt tahtoo olevan, vaikka molemmat.

Materiaalina on pehmeää joustavaa kangasta, mikä tahansa käy, vaikka trikoo.

Rusettiinkin kannattaa valita pehmeä kangas, niin on mukava tyynynä. Ompelin kankaan reunat saumurilla, niin eivät rispaannu.

Oikeastaan kaikki osat ovat samanlaisia, korvat vähän korkeammat kuin tassut.

Täytetyt osat kiinnitetään paikalleen vartalon osien väliin.
Vielä rusetti kaulaan.

Ensin ommeltiin jalat, kädet ja korvat. Ompelin ihan summassa, alhaalta ne jäävät auki, yläpäästään ovat puolipyöreitä.

Korvat, jalat ja kädet täytetään ja kiinnitetään paikalleen vartalon osien väliin. Vartalo ommellaan, jätetään kääntöaukko sivuun. Käännetään ja täytetään.

Rusetilla saadaan pupulle kaula ja pään muotoa. Rusetti kannattaa ommella kiinni. Lopuksi ommellaan silmät ja ristisuu.

Yksisarviskakku

Yksisarvinen.
Silmät sikkurallaan.

Kaikki rakastavat yksisarvisia, pikkutytöt ainakin. Tämä kakku meni nuoren neidin syntymäpäiville.

Sisällä on tavallinen vaalea kakkupohja ja välissä ihanan marjaisaa moussea.

Sokerimassakuorrute on laitettu muutamaa tuntia ennen juhlia ja sokerimassan alla on kermaa.

Mikäli kakku kuorrutetaan jo edellisenä päivänä, niin massan alle tulee laittaa jotain muuta kerman sijaan. Kermahan rupeaa jossain vaiheessa sulattamaan sokerimassaa.

 

 

Kakku takaapäin.
Kakku sivulta.

Hepan korvat ja sarvi on tehty jo hyvissä ajoin, että ehtivät kuivua ja kovettua. Lisänä on pikku kukkia sokerimassasta.

Hepan harjassa on kotitekoisia marenkeja ja eri värisiä kermapursotuksia.

 

Kangaskasseja

Vanhan kanavatyön uudistus.
Kassin alakulmiin ommellaan “kissankorvat”, niin pohjaan saadaan leveyttä.

Vanhoja kanavatöitä löytyy kirppareilta ja käsillätekijöiden varastoista. Enää ne eivät ehkä innosta kehystettyinä seinällä, mutta niistä voi tuunata kaikkea kivaa. Tyynyihin ne käyvät hyvin somistukseksi,mutta jos sekin tuntuu ettei passaa sisustukseen, niin silloin kassi on manio vaihtoehto. Kasseja tarvitaan aina.

Kassin voi tehdä itselleen tai antaa kaverille. Kassia voi käyttää lahjakassina ja laittaa jotain sisälle ja vielä lahjakassikin on osa lahjaa. Tässä kassissa tulee myös kukat samalla.

Kassi on helppo valmistaa. Sanka syntyy noin 7 cm leveästä halutun pituisesta suikaleesta. Kun taittaa suikaleen toisen reunan kertaalleen ja toisen reunan kaksi kertaa päälle ja ompelee tästä keskeltä väriin sopivalla langalla, tulee helposti siisti kantokahva, jota ei tarvitse edes kääntää. Ohuen putken kääntäminen kun on melko hankalaa.

Kahvat kiinnitetään samalla kun ommellaan ylätaite.
Tälle kassille löytyy varmasti käyttöä.

Kassiksi leikataan halutun levyinen kaksi kertaa halutun kassin korkuinen kappale. Näin ei tarvitse ommella pohjaa. Ylätaite pitää huomioida, siihen hukkaantuu noin 5 cm.

Ompele kuva ensin toiseen kylkeen. Sitten ommellaan sivusaumat. Pohjaan voi ommella ns. kissankorvat, niin saadaan kassille pohjaan leveyttä.

Lopuksi yläreuna taitetaan kahteen kertaan, jolloin risareuna saadaan piiloon. Kantokahvat jätetään tämän taitteen alle, joten ne kiinnittyvät samalla kun yläreunaa ommellaan. Ompele vielä toinenkin ommel aivan yläreunaan vahvistamaan kantokahvojen pitävyyttä.

Samasta kankaasta riitti vielä toisiinkin kasseihin, kun kanavatöitäkin oli saatavilla.

Lisää kasseja.

Sukantekijän kakku

Sukkaa kakulle.
Lankakeriä.

Joskus sitä saa olla osallisena kakussa, vaikka ei itse kakkua leipoisikaan. Nämä koristeet menivät ahkeran neulojan juhlakakkujen päälle. Koska sukkia tulee häeltä melko hyvää tahtia, kakunkin päälle tahdottiin sukka.

Sukkakoriste on aloituskakun päällä, muihin kakkuihin tulee lankakeriä.

Kolmelle kakulle.

Koristeet on valmistettu sokerimassasta näpertelemällä. Sukkaan painelin silmukkakuvion coctailtikulla. Sukkapuikot ovat pelkää sokerimassaa. Tukitikkua ei tarvita, kun puikot lepäävät alustallaan.

Sokerimassanäpertely on kyllä kivaa, vaikkakin melkoisen aikaa vievää puuhaa.

Tupsupipo

Tulihan se kunnon talvi lumineen. Se vaatii oikeat varusteet. Meidän aina pinkkiin puketuva neitonen valitsikin itselleen vaaleansinisen haalarin prinsessa Elsan tyyliin. Kaappi on pullollaan vaaleanpunaisia pipoja, mutta ei ainuttakaan sinistä. Eipä muuta kuin valmistamaan.

Tupsupipo neitokaiselle.
Pipo kiristetään umpeen yläpäästä.

Tämä pipo valmistuu nopeaan suorakaitaleesta. Sopiva sininen lanka löytyi, tyttömäisellä kimalteella varustettuna. Puikkosuositus oli 3,5. En valinnut puikkoja vaan 3,5 virkkuukoukun.

Aloitetaan virkkaamalla ketjusilmukoita niin paljon, että pipon korkeus on sopiva.

Minä halusin kunnon taitteen, jota pipo on korvien kohdata kaksinkertainen ja virkkasin 70 ketjusilmukkaa.

Sitten käännytään, virkkaa kiinteä silmukka toiseen ketjusilmukkaan. Virkkaa kiinteitä silmukoita rivi loppuun. Tämä on pipon nurja puoli.

 

Sydän kruunaa tyylin.

Käännä työ, virkkaa kiinteitä silmukoita edellisen kerroksen silmukoiden takaosaan. Tämä on työn oikea puoli.

Toista näitä kahtaa kerrosta (nurja ja oikea puoli) kunnes suorakaitale on niin leveä, että riittää pään ympäri.

Virkkaa sitten pipon pystysauma kiinni. Rypytä yläpää kiinni.

Minä kiinnitin vielä hempeän vaaleanpunaisen palleron pipon tupsuksi tuomaan tyttömäisyyttä. Se löytyi kauupasta ja on alkujaan tarkoitettu avaimenperäksi, ketju vain pois ja valmis tupsu on siinä. Kaupan askarteluhyllystä löytyi myös paljettisydän, niitä kääntöpaljetteja joita on nyt joka paikassa. Kankainen sydän oli helppo ommella otsan kohtaan. Ja niinpä “ei toista samanlaista”-pipo on valmis. Ja lopputulos vielä miellytti tyttöäkin. Täydellistä!

Vadelmakakkua

Perinteinen kermakakku.
Puolukanvarpuja.

Tämän päivän kaikkien ihanien trendikakkujen joukossa perinteinen kermakku puolustaa kyllä vahvasti paikkaansa. Sen huomaa siitä, että se kermakakku hupenee pöydässä melkoista tahtia, eli maistuu useampaan suuhun. Itsekin tykkään kokeilla uusia tekniikoita ja makuja, mutta silti pidän vanhoista perinteisistä ja selkeitä makuja sisältävistä kakuista.

Tässä esimerkkinä vadelmakermakakku. tavallinen vaalea kakkupohja, välissä vatkattua oikeaa kermaa ja vadelmahilloa, ei liikaa eikä liian vähän. Pinnalla ohut sipaisu hilloa ja sen päällä kiille hyytelösokerista, valmistettu paketin ohjeen mukaan. Reunoillakin kemapursotus. Nytkin oikeaa kermaa, joka toki ei ole vitivalkoista, mitä monissa kakuissa tavoitellaan, mutta maultaan parempaa kuin “keinosekoitukset”.

Pinnalle haloin pyöreistä marmeladimakeisista lohkoja. Ulkoa kaivelin puolukanvarpuja vihreydeksi. Niitähän löytyy lumenkin alata vihreinä.

Suklaajuustokakku.
Herkkuja.

Kaverina kermakaulla poli pöydässä suklaarouhejuustokakku. Suklaa ja vadelma tykkäävät toisistaan.

Virkattu joulukuusi

Joulukuusi kasvatuksessa.
Punaisia “joulupalloja”.

Se olisi sitten jo Nuutin-päivä. Olisiko nyt sitten viimeistään vietävä kuusi ulos ja luovuttava joulustakin. Minä aloitin puuhastelemaan kuusen parissa joululomalla ja jatkoin sitä aina sopivassa rakosessa.

Kasvatin siis omaa ensi vuoden joulukuustani. Virkkaamalla. Ei tarvittu vettä ja lannoitetta.

Tämä kuusi rakentuu pala palalta pikkuhiljaa. Mutta koska puuhaa ja tehtävää riittää muutakin, saa tämä kuusi jäädä nyt vähän sivummalle. Lupasin kuitenkin sille ja itselleni, että se kasvaa vuoden aikana vähän isomman kuusen mittoihin. Ensi jouluun on onneksi vielä aikaa.

Valkoista lunta oksilla.
Kuusi kasvaa isoäiti kerrallan.

Tätä on kyllä helppo suurentaa pala palalta. Palat ovat siis ihan perinteisiä isoäidinneliöitä. Kiinnitin ne toisiinsa virkkaamalla.Käytin kuusessa Novitan 7-veljestä, yksi kerä oli kyllä muuta lankaa, mutta saman vahvuista. Vihreitä oli kolmea sävyä. Valkoinen tietysti muistuttamassa lumesta ja punaisia keskustaosia, aivan kuin joulupalloja kuusessa. Aivan riemunkirjavaan kuuseen minua ajatukseni ei taipunut.

Kuusta pitää kasassa kuusi pyöreää rimaa. Sidoin ne toisesta päästä kiinni toisiinsa. Kuusen leveyttä voi säädellä rimoja säätämällä. Matolla ne pysyvät hyvin paikallaan. Tällä tavoin kuusen mahtuu säilömään pieneen tilaan. Ja jos joskus tämä kuusi on “nähnyt aikanasa” kuusena, yhden sauman purku saa sen palautumaan “vilttimalliin” ja se on helppo muokata lisäpaloilla ehjäksi viltiksi.

Kakkujuhlaa vol.2

Mangokiille.
Mangoa ja kermaa.

Täytekakku on kakkujuhlien ikisuosikki ja puolustaa hyvin paikkaansa kaikkien “nykykakkujen” joukossa. Monet tuskailevat kakkuohjan onnistumisen kanssa, minusta sen onnistuminen on helppoa, kunhan paistaa kypsäksi, mutta ei anna palaa. Kokeilen kakun kypsyyttä aina puisella grillitikulla siinä vaiheessa kun kakku alkaa näyttää kypsältä. Kelloa en koskaan muista katsoa kakkua uunniin laittaessani, mutta väliäkös niillä minuuteilla, kun omalla tavallani olen hyviä kakkupohjia saanut aikaiseksi.

Kakkupohjia olen tehnyt monella eri reseptillä ja hyviä on tullut. Jos vaakaa ei ole, lasitekniikka on toimiva. Eli munia, sokeria ja jauhoja kaikkia laitetaan lasilla tai mukilla mitaten yhtä paljon. Munien määrä lasissa määrää muidenkin määrän, eli mittaa ensin munat.

Kermakakkua.
Elintarvikeväriä tippa kylkeen ja levitetään veitsellä tai lastalla.

Toinen hyvä tapa 70%-tekniikka. Siinä tarvitaan vaakaa, eli mitataan ensin munien paino, sokerin ja jauhojen määrä saadaan kertomalla tämä 0,70. Eli jos munia on vaikka 300g, niin sokeria on 0,70 x 300 g = 210 g, samoin jauhoja tuo 210 g. Tällä onnistuu varmasti. Tosin leipoessa pitää laskea vähän.

Mutta kyllä se kakkupohja muillakin konsteilla onnistuu, rohkeasti vain kokeilemaan.

Ja jos vähän lässähtää, niin kakkua kootessa ja kuorruttaessa voi piilottaa pikku vauriot pohjassa, tärkeintä on kuitenkin maku.

Näissä täytekakuissa maku on kohdallaa. Keltaisessa kuorrutteena on mangosose, johon on lisätty liivatelehti, joten se pysyy jämäkkänä. Sisällä on tuorejuustosta, mangososeesta ja aidosta kermasta valmistettu mousse, jämäköitettynä liivattella. Reunoilla on kermapursotukset, oikeasta kermasta. Varmasti hyvää.

Istuva yksisarvinen.

Toinen kakku on tehty lasten makuun perusmauilla. Sisällä on kermaa ja vadelmahilloa. Pinnallakin on puhdas kerma, muutama tippa vaaleanpunaista väriä levitetynä reunoille ja pintaan, väriä antamaan. Kukat ovat sokerimassaa, samoin yksisarvinen. Lisänä vielä kotitekoisia marenkeja.

Kakkujuhlaa

Karkkikeppikakkua.
Glögijuustokakkua.

Joulu on ollut yhtä herkuttelun juhlaa, samoin uusi vuosi. Meillä vuoden lopulle osuu vielä parit syntymäpäivät, niin että kakuteltu on!

Yhden kakkupöydän teemana oli punavalkoiset karkkikepit, niitä kun joulukoristelaatikosta löytyi kiva nippu. Olen ommellut niitä erilaisista punavalkoisista raitakankaista useampanakin vuonna. Mutta ne ovat mielestäni suloisia ja jouluisia.

Kakku sai muotonsa suoraan karkkikepistä. Sisällä on gluteeniton suklaakääretorttu, jonka täytteenä on tummalla kaakaolla maustettua kermaa. Täyte on mahdottoman helppo ja meillä tykätty. Vatkataan vaan kermaa ja lisätän siihen tummaa kaakaota ja sokeria, kunnes maistuu suussa mieluisalle. Toinen tykkää vahvemmasta suklaan mausta kuin toinen, sen mukaan. Ja kun oikeaa suklaata eu lisätä, kääretortusta tulee laktoositon, tietenkin kerman täytyy olla laktoositonta. Jos käyttää maidotonta  vispauskermaa (esim soija-vispiä), saa kakusta maidottoman, mutta silti suklaisen. Kuorrutteena on sokerimassaa, myös raidat on tehty sokerimassasta.

Toisena kakkuna oli ikisuosikki, glögijuustokakku. Ihanan jouluinen. Maistuu juuri tähän vuodenaikaan ja sopi loistavasti puna-valkoiseen teemaan.

Suklaakakkukin sai punavalkoiset koristeet, myös karkkikepin, ihan oikean tässä tapauksessa.