Väriä joulun pyhiin

Riemunkirjava hymynaama.
Valmiina leikkeihin.

Kun joulutohinat rauhoittuvat ja tulee se rauhallinen hetki, missä lapset perehtyvät saatuihin joululahjoihin, joku tarttuu uuteen kirjaan ja suklaarasiaan, niin minä yleensä teen käsitöitä. Niin tänäkin jouluna.

En tiedä, mikä värin kaipuu minuun iski, kun iski hinku  tehdä niin riemunkirjava tyttönen, ettei se lainakaan näytä “minulta”.

Mutta toisaalta, meillä on joulun ajan seikkaillut Tippe-tonttu, joka valmistui viime jouluna ja oikeastaan se kaipaa kaveria. Ja onhan nyt vuoden lyhin päivä jo takana ja päivät pitenevät, mikä tarkoittaa, että kesää kohti mennään.

Tippe-tonttu ja raita-kaveri.
Neulosmekko.

Hauska tämä tyttönen ainakin on. Se on kudottu (tai neulottu) jalasta aloittaen, ensin toinen valmiiksi, ei päätellä vaan antaa odottaa puikoillaan. Sitten toinenkin jalka valmiiksi ja sitten yhdistetään niiden silmukat vartaloksi. Kaulassa kavennetaan silmukoita pois ja jatketaan pää vähän pienemmällä määrällä kuin mitä vartalossa oli. Kädet voi tehdä ihan irrallisina tai tehden “peukalonpaikat” vartaloon molemmin puolin.

Hiuset tein kieputtamalla lankaa sormen ympäri 5-7 kertaa ja ompelemalla kiepin päänahkaan kiinni. Silmiksi tuli kaksi nappia päälekäin, tämä tyttönen ei halunnut edes samanvärisiä silmiä, vaan toinen on sininen ja toinen vihreä.

Kaverukset.

Ensin tyttönen tahtoi kankaisen kukkamekon, mutta koska tonttutytölläkin oli neulosmekko, rupesi tämäkin tyttönen haikailemaan sitä, joten tein senkin. Voipahan sitten vaihdella mekkoja mielensä mukaan.

24. joulukuuta

Joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä.
Kuusi kynttilöineen.

Jouluaatto, valon ja ilon juhla! Kuusi tuo kynttilöineen valon pimeimpään vuodenaikaan. Voi tätä iloa.

Nyt ei tarvitse puuhata eikä ahertaa, vaan nauttia juhlasta ja rentoutua rakkaiden kanssa. Minulle osa rentoutumista on kyllä käsitöiden tekeminen. Jouluna voi tehdä jotain “turhaa”, sellaista jolla ei nyt välttämättä ole mitää sen järkevämpää tarkoitusta, vaan tarkoitus on puhdas tekemisen ilo.

Ensi vuoden kuusi.
Pikkukeijun kuusi.

Tänä jouluna aloitin projektin ensi vuoden joulukuuseksi, sain ahaa-elämyksen hieman liian myöhään ja kaiken muun touhun keskellä en sitä täksi jouluksi ennättänyt valmistaa, tai voihan se valmistua vaikka loppiaiseksi. Katsotaan.

Mutta monta kuusta meidän kotoa jo löytyy tänäkin jouluna. Ihan oikeakin joulukuusi on “tuunattu”, monien hauskojen sattumusten kautta kuusemme on itse asiassa rakennettu kahdesta kuusesta, mutta se tulee olemaan kuusi, joka muistetaan ja kaunis siitä tuli. Monta muuta kuusta on vuosien varrella unohtunut.

 

Valokylään kuusi.
Lumieläinten kuusi.

Tässä muutama muukin kuusikuva, niiden myötä kaikille oikein ihanaa kuusijuhlaa, rauhallista joulua!

23. joulukuuta

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas päivä.
Herkkua.

Jouluaatto on jo lähellä. Vielä ehtii puuhaamaan kaikkea pientä kivaa. Valmistamaan vaikka aaton herkuksi iki-ihanaa fudgea. Minä tykkään.

Fudge on siitä ihanaa, että sitä voi tuunata oman makunsa mukaan ihan rajattomasti.

Tällä kertaa työn alla oli mantelivalkosuklaa-fudge. Mantelihan sopii mitä mainioimmin jouluun. Ja tietysti itse fudgekin.

Kattilaan mitataan:

1,5 dl kuohukermaa

Joulunpunaista.

1,5 dl sokeria

1 dl vaaleaa siirappia

1/2 tl suolaa

näitä keitellään rauhallisesti, välillä sekoittaen, kunnes massan lämpötila on 120 astetta.

Ota seos liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman, sitten lisää

50 g voita pikku paloina

100 g valkosuklaata paloiteltuna

mantelirouhetta maun mukaan n. 50 g

Sekoita hyvin. Kaada massa n 15×20 cm vuokaan. Ripoittele pinnalle vielä mantelirouhetta. Anna jäähtyä hyvin jääkaapissa, jokusen tunnin ainakin.

Paloittele mukaviksi suupaloiksi ja nauti. Säilytä viileässä.

 

 

 

22. joulukuuta

Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä.
Kauriit sienimetsässä.

Minä rakastan minimaailmaa ja kaikenlaisia pieniä yllättäviä kauniita katseltavia. Asetelmia myös. Siksi jouluisin rakennan asetelman jos toisenkin katseltavaksi ja ilahduttamaan. Vuosien varrella tämä alkaa jo vähän ryöstäytyä käsistä, sillä kun sitä haluaisi pystyttää vanhan tutun asetelman omalle paikalleen ja sitten kuitenkin tahtoo tehdä myös jotain uutta. Asetelmien määrä vaan tuppaa lisääntymään.

Hiirulaiset hiihtämään lähdössä.
Tonttulassa juodaan kahvia.

No haittaako tuo, ei ainakaan meillä ketään. Jotkut asetelmat ovat vielä sellaisia, että niillä voi leikkiä, niinkuin pikkuinen tonttula kuusien alla. Se on ollut jo monta vuotta ja aina sen viereen löytyy leikkijä, joka siirtelee tonttuja ja kaataa kahvia niiden kuppiin. Minä olen mukana myös leikkimässä, enkä haluakaan kasvaa niin aikuiseksi, ettenkö voisi tonttujen maailmaan hetkeksi hypätä.

Metsän eläimet lumimaisemassa.

Eikä kauneutta voi koskaan olla liikaa. Minä vaan olen onnellisempi, kun silmille on viehättävää katseltavaa.

Rakennetaan siis asetelmia, kukilla tai ilman. Ollaan onnellisia itse rakennuspuuhasta ja ihastellaan kätemme tuotoksia.

21. joulukuuta

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä.
Vanhasta maalisudista iloiseksi tontuksi.

Kierrätys on kivaa, varsinkin silloin kun keksii jo hylätylle tavaralle uuden käyttötarkoituksen. Aina ei askartelussakaan tarvitse mennä kauppaan hankkimaan tarvikkeita vaan voi kaivella kotinurkkia.

Tämä tonttu valmistuu parhaat päivänsä nähneestä maalisudista. Ja kyllä sutia on käytettykin, sillä varsikin on tahriintunut valkoisesta maalista. Karvatkaan eivät ole enää puhdistuneet pesussa vaan niiden tyveen on jämähtänyt maalia.

Eipä haittaa, sopii tarkoitukseeni mainiosti ja voin hyvillä mielin hankkia seuraavaan maalauskertaan uuden ja hyvän pensselin.

Iloinen tonttulainen.
Hauskaa joulua.

Lisäksi tarvitaan silmät ja nenähelmi ja vähän tuunaustarvikkeita. Minulla oli lampaanvillaakin, niin se saa edustaa tontun hiuksia.

Sitten vain kasataan tonttu. Painelin vielä pumpulipuikolla ja maalilla punaisia pilkkuja tontun hattuun. Tämä ei ole mikään vakavasti otettava oikea joulupukki, vaan iloinen pilkkuihin pukeutuva joulunodotustonttu.

Näitähän voisi askarrella ison iloisen joukon.

20. joulukuuta

Joulukuun kahdeskymmenes päivä.
Jouluinen pipari-mokkapala-kakku.

Kaikki rakastavat mokkapaloja, ainakin luulen niin. Meillä ainakin rakastetaan, aina kun kysyn, mitä leipoisin, vastaus on mokkapalat.

Jokaisella, joka niitä leipoo, on niihin oma luottoreseptinsä, niin minullakin. Nyt tuunasin mokkapalareseptiäni hieman jouluisemmaksi ja juhlavammaksi.

Maistuu kaikille.
Kaunis ja korkea.

Leivoin pellillisen satsin pyöreässä irtopohjavuoassa, tällöin mokkapaloistani tuli korkeampia ja pyöreä muotokin saa tämän näyttämään juhlavammalta pöydässä.

Kaiken kruunaa piparimuru nomparellien sijaan kakun päällä. Piparit tuo jouluista makua ja tunnelmaa.

Tämä siis onnistuu millä tahansa mokkapalojen reseptillä, mutta tässä se millä minä tein.

 

MOKKAPALAT

4 munaa

4 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

175 g voita

1 1/2 dl kahvijuomaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan vuorotellen rasvan ja kahvin kansasa.

Paista 200 asteessa kypsäksi. Pellillä tämä paistuisi noin 15 minuutissa, nyt paistoaika on pidempi. Kokeile tikulla kypsyyttä.

Päälle kuorrute, itse en koskaan mittaile ainesosasia, laittelen summassa:

25 g voita

2-3 rkl kuumaa kahvijuomaa

1-2 rkl kaakaota

tomusokeria niin, että saat sopivan helposti levittyvän kuorrutteen.

Runsaasti piparimurua heti kuorrutteen päälle ennenkuin se jähmettyy.

19. joulukuuta

Joulukuun yhdeksästoista päivä.
Kimallepallot.

Tämän päivän jouluisen askartelun teki meidän vielä 5 vuotias pikkuneiti. Tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta kun noista neidin askarteluista tuli mielestäni niin söpöisiä, niin päätinpä julkaista.

Kaikki alkoi siitä, kun nyt viime päivinä joka päivä neiti on kirjoittanut tontuille viestejä, jättänyt ne sitten kuistille, jos vaikka tontut ne yön aikana huomaisivat. Ja ovathan tontut ne huomanneet, ovat tuoneet kirjeitä vastauksiksi ja joskus namin ja joskus jotain muuta. Viime yönä ne toivat kultaista kimalletta purkillisen ja joulupallon. Tämähän oli innokkaalle askartelijalle selvä merkki, että jotainhan pitää nyt askarrella. Kuinkas sattuikaan, saatavilla oli myös pussillinen styrox-palloja.

Kovasti kimaltaa.
Piparitaloja ja sydämiä.

Kun styrox-palloon tökkää varreksi coctailtikun, siitä tulee kuin tikkari ja sitä on helppo pidellä kädessä ja pyörittää haluttuun suuntaan. Sitten sen voi vielä valmistuttua tökätä pystyyn odottamaan kuivumista. Meillä se tökättiin pystyyn keittiösieneen, toimii oikein hyvin.

Pallot siveltiin kauttaaltaan erikeeperillä, kun käyttää sivellintä, sormet ei sotku. Sitten vain ripotellaan glitteriä pintaan. Hetkessä on kauniita kimallepalloja. Niihin voi myös tehdä kuvioita “piirtämällä liimalla”. Kun pallot ovat kuivuneet, tikunreikään voi työntää ripustusnarun toisen pään. Vielä vähän kuumaliimaa ripustusnarun reijän päälle ja rusetti koristeeksi. Ja kiva pallo on valmis.

Pikku herkuttelijoille.

Tuo vielä viisivuotias viettää huomenna syntymäpäiviään, hän halusi viedä pipareita eskarikavereilleen huomenna. Siispä samalla leivottiin niitä ja koristeltiin toiveiden mukaan. Voi piparitalo kai tällainenkin olla.

18. joulukuuta

Joulukuun kahdeksastoista päivä.
Pikkuruiset sukset.

Joulun alla ehtii tehdä paljon pikkuisia pika-askarteluja ja tämä on juuri sellainen. Innostuksensa se sai juuri sataneesta lumesta.

Näiden pikkusuksien valmistukseen tarvitaan vain kaksi jäätelötikkua, kaksi coctailtikkua, kaksi nepparia ja pikkaisen huopaa tms. josta voi leikata tarvittavat siteet ja sauvojen käsilenkit.

Suksiin siteet ja sauvoihin käsilenkit.
Nepparit näyttävät ihan aidoilta porkanpäiltä.

Neppari liimataan kuumaliimalla coctailtikun toiseen päähän. toiseen päähän valmistetaan käsilenkki huopakaitaleesta.

Suksiin kiinnitetää huopakaistaleet siteitä merkkaamaan. Sitten vain kootaan koriste mieleiseksi.

Laitetaan naru ripustusta varten ja koristettaan jos halutaan. Minä laitoin vain rusetin. ämä sukset sopivat huvin aikaisemmin valmistamani kelkan kaveriksi.

Nämä voisi laittaa vaikka kukka-asetelmaan pystyyn.
Tai kenties kuusen oksalle roikkumaan?

17. joulukuuta

Joulukuun seitsemästoista päivä.
Hiiri pikkuinen.

Kaikki pikkuruinen kiehtoo minua. Jouluisin teenkin pikku asetelmia eri paikkohin. Pikkuruisilla asioilla voi myös ilahduttaa suuresti. Lapset rakastavat joulunaikoihin tapahtuvia salaperäisiä juttuja. Jonakin yönä tonttu ilmestyy istuskelemaan nurkkaan  ja niillä tuntuu olevan oma salaperäinen maailmansa, mitä voimme vaan ihmetellä.

Tämä pikkuinen hiiri valmistui juuri siitä syystä, ilahduttamaan joulua odottavaa neitokaista. Hiiri saakin seikkailla eri paikoissa jouluun asti, silloin se pääsee luultavasti kuusen oksalle.

Vartalo ja jalat ja kädet.
Pyöreät korvat virkaten.
Hiiri täytetään ja tehdään vekkihame.

Hiirulainen on neulottu putkena viidellä puikolla. vartalossa on 20 silmukkaa, lankana seitsemän veljestä. Kun hiiri oli noin 6 cm pitkä kavensin joka toisella kierroksella aina puikon alussa yhden silmukan. Lopuista neljästä vedin langan läpi ja päättelin. Täytin hiiren ja kiristin peräpään kiinni langan avulla. Kädet ja jalat on neljällä silmukalla neulottua putkea.

Minne hiiri seikkailee?

Hame neulotaan ympyränä 16 silmukalla. Neljän kierroksen jälkeen aloin tehdä siihen vekkejä. Eli aina kahden oikein neulotun silmukan välistä nostin langan kiertäen ja neuloin sen nurin. Joka kierroksella nostetaan joka välissä yksi silmukka lisää ja neulotaan se nurin, viiden kierroksen ajan. Silloin nurjia silmukoita on yhteensä viisi. Päätellään sitten hame. Ja pujotetaan hiirelle.

Valmiina seikkailuihin.
Lahjareki kulkee perässä.

Korvat virkkasin. Lankalenkkiin virkkasin 8 kiinteää silmukkaa ja seuraavalla kerroksella jokaiseen kaksi eli yhteensä 16 kiinteää silmukkaa. Päättelin ja ompelin korvat kiinni.

Vielä pikku silmät ja nenänpää ja hiiri on valmis.

Nyt hiiri nappasi pakettireen vedettäväkseen ja jäi odottamaan aamua, tuleekohan huomatuksi…

16. joulukuuta

Joulukuun kuudestoista päivä.
Kennomainen joulupallo huovasta.

Huopa on mukava askartelumateriaali, sillä se taipuu monee, nyt taivutellaan huovasta kuusenkoriste. Se on yksinkertainen tehdä, mutta silti kaunis ja keveä.

Tarvitaan kuusi kappaletta pyöreitä muotoja, semmoinen 6-7 cm halkaisijaltaan, “kuusenpallon kokoa”.

Kuusi samankokoista palleroa.
Kaikki kuusi kiinni toisiinsa keskisaumalla.

Nämä kiinnitetään suoralla saumalla keskeltä kiinni toisiinsa. Minä ompelin aina kaksi kiinni toisiinsa ompelukoneella ja nämä tuplakappaleet kiinnitin kuumaliimalla päälekkäin.

Tästä nipusta kiinnitetään sitten joka toisesta välistä lehdykät keskeltä toisiinsa. Käytin tässäkin liimaa, mutta ompelu pikku pistolla käy hyvin. Jos käyttää ompelussa eri väriä, saa samalla palloonkin hieman lisäväriä. Eli kuusi kiinnitystä tulee.

Joka toisesta välistä kiinnitys keskikohdasta.
Viereisestä välistä kiinnityys edellisen ylä- ja alapuolelta.

Kun tämä on valmis, tehdään edellisen kiinnityskohdan ylä- ja alapuolelle kiinnitykset viereisiin lehtiväleihin (siis eri väliin kuin äsken). Näin pallosta tulee kennomainen. Nyt tehdään siis 2×6 kiinnitystä.

Valmista tuli.

Nyt pallo onkin valmis. Enää vain ripustuslenkki ja mahdollisesti rusetti kaikkea koristamaan.