15. joulukuuta

Joulukuun viidestoista päivä.
Toisen piiraan päälle valmistuu taikinaristikko.

Jos yllättävä askarteluhimo iskee ja tarvikkeita ei tunnu löytyvän, niin on hyvä muistaa tuo ihana ystävämme taikataikina. Aineetkin sen valmistukseen löytyvät jokaisen kaapista ja onhan se niin helppoa tehdä. Ja siitähän voi sitten tehdä mitä vaan.

Jokainen vähänkin innostunut nukkekoti-ihminen on taatusti leiiponut siitä pullat ja pitkot nukkekodin asukkaille. Ja leivät myös. Se on mukavaa, sillä sitä voi myös maalata akryyliväreillä tai vaikka vesiväreillä mieleisekseen kuivumisen jälkeen.

Piiras kuivatuista herneistä.

Meillä pikkuneiti päätti leipoa tontuille piirakkaa. Pohja taikataikinasta ja päälle aseteltiin kuivia herneitä. Neitokainen suunnitteli, että piirakasta tulee joko mustikka- tai puolukkapiirakkaa, riippuen siitä maalaako valmiin piiraan marjat punaisella vai sinisellä.

Ennen maalausta herneet kannattaa “voidella” erikeeperillä, niin pysyvät jatkossakin piirakassa. Pipareitakin valmistui samalla kertaa.

Tästä voisi myös valmistaa kuuseen koristeita ihan piparimuotin avulla. Eri muotoja vain tasaiseksi kaulitusta taikinasta ja pieni reikä ripustusnarua varten. Ne voi myös maalata kuivuneina tai jättää pelkistetyn yksinkertaisiksi. Pintaa voi myös kuvioida valmistusvaikeessa haluamallaan tavalla.

Ja se ohje, Siis taikataikina:

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl hienoa suolaa

1,5 dl vettä

1 rkl öljyä

Aineet vaivataan keskenään taikinaksi. Jos on tahmaisaa, lisää vähän vehnäjauhoja, jos halkeilevaa, niin lisää vähän vettä. Jos kädet kuivuvat kovasti leipoessa, laita vähän öljyä käsiin.

Valmiit tuotteet kuivuvat ihan huoneenlämmössä, mutta jos haluaa pian saada valmista, niin 125 astetta ja tunti kuivattaa ainakin pienemmät leivokset.

Jouluista suklaakakkua.

Samalla kun pikkuneiti leipoi piiraita, minä valmistin pari tuhtia suklaakakkua paksulla suklaakuorrutteella ja jouluisilla koristeilla. Nämä takuulla auttavat makeanhimoon.

 

14. joulukuuta

Joulukuun neljästoista päivä.
Pikku kelkka pikku tontulle.

Viime kesä oli lämmin ja jäätelöä tuli syötyä, tietysti! Sentään jokaista jäätelätikkua en säästä, mutta täytyy niitä aina pieni askarteluvarasto olla. Ne ovat käteviä monessa tilanteessa.

Nytkin askarrellaan niistä. Tehdäänpä kelkka.

Tarvittavat osat.
Istuinosa ja tuet alle.
Vielä jalakset ja tuki päälle.
Tontun pikku kelkka on valmis.

Kovin montaa tikkua ei tähän tarvita. Kelkan istuinosa syntyy neljästä tikusta rinnakkain. Niiden alle liimataan kuumaliimalla pari pätkää tukemaan istuinosaa. Katso että tukiosat eivät yllä aivan reunaan asti, jotta saat jalakset kiinnitettyä.

Jalakset voisivat olla vähän pidempiä tikkuja, mutta samanmittaisetkin käy ihan hyvin. Kiinnitä jalakset niin, että ne menevät etuosasta reilusti yli.

Sitten vielä eteen yläpuolelle kelkan levyinen tukipalkki. Ja kelkka onkin valmis.

Valmiin kelkan voisi nyt maalata jos haluaisi, mutta päätin tehdä sen sijaan pari joulunpunaista pakettia kelkan kyytiin. Saattaapa olla, että tämä kelkka päätyy jouluasetelmaan tontun kelkaksi.

 

13. joulukuuta

Joulukuun kolmastoista päivä.
Pipariukot ovat löytäneet aarteen.

Ennen joulua on pakko valmistaa iso kattilallinen piparitaikinaa jääkaappiin. Jo pelkästään piparitaikinan teko on iso ilo, tuoksu on niin ihana. Taikinan on maistuva tarpeeksi mausteiselta ja siirappisen makealta.

Meillä on monta pullahiirtä, jotka käyvät taikinaa sitten kaapista maistamassa niinä päivinä, kun sitä siellä on. Kerralla en sitä koskaan leivo, taikinantuoksua pitää saada useammalle päivälle. Ja herkkuhiirille syötävää.

Kädet taivutetaan pitämään namia.
Iloinen pikku-ukkojen joukko.

Nyt taikinasta valmistui pikku ukkosia suklaanameineen. Nämä ukot saivat syliinsä suuren suuren namin. Kädet taivutin pitelemään namia. Käytin Fazerin Amerikanpastilleja. Ja hyvin kestivät uunissa. Ihan heti uunista oton jälkeen ei kyllä namia kannata mennä törkkimään, pehmeää on, mutta jähmettyy aloilleen pikku hetkessä.

Tein vielä ukkosille pikeerillä pikku silmät, suutakin suunnittelin, mutta näytti siltä että pikku ukot jo taitavat kohottaa nameja suun eteen, luulen että nuolevat jo niitä takareunasta salaa.

12. joulukuuta

Joulukuun kahdestoista päivä.
Uudistettu kuusenpallo.

Kun joulu lähestyy, sitä kaivelee joulukoristelaatikoita. Ja takuulla sieltä löytyy jo parhaat päivänsä nähneitä koristeita. Jouluihmisenä minulla on pienoisia vaikeuksia heittää niitä surutta roskiin. Mutta ainahan niitä voi vähän tuunata.

Nyt tarvitaan tarpeettomia kuusenpalloja. Pikku viatkaan ei haittaa. Esimerkkipallostani puuttui ripustuslenkki ja taitaa olla tipahtanut lattiallekin, kun kyljessä on lommo. Mutta ei haittaa.

Parhaat päivänsä nähnyt kuusenpallo.
Reilu pala jouluista kangasta.

Lisäksi tarvitaan vain jouluista kangasta ja narua sekä mieleisiä koristeita.

Kankaasta leikataan niin iso pala, että pallon saa hyvin käärittyä siihen ja kangasta jää vielä “rusetiksikin”, tai miksi sitä nyt tuota ylimääräistä koristusta tahtookaan nimittää.

Minulla oli neliöpalanen, siitä sitten leikkelin hieman isompia kulmia pienemmiksi. Voihan sitä käyttää heti pyöreää palasta, niin ei tarvitse niin leikellä.

Nätti uusi pallo.

Kiristin kankaan pallon kannan ympärille ja tasailin kankaan kauniisti. Sitten vain kunnon solmut ja koristeet päälle. Kukin makunsa mukaan, joko runsaammin tai sitten ei.

Mielestäni oikein jouluinen ja kaunis pallo. Kyllä tuon kehtaa kuuseen ripustaa.

11. joulukuuta

Joulukuun yhdestoista päivä.
Joulutähti.

Tähti tuikkii taivaalla, joulun tähti. Tehdään tähti taivaalle tai ikkunaan, kenties kuusen oksalle.

Tarvitaan kahdeksan tavallista puista pyykkipoikaa. Niistä saa jo yksinkertaisen tähden. Jos haluat tehdä mallinmukaisen kaksikerroksisen tähden, tarvitset vielä kahdeksan pienempää pyykkipoikaa.

Hajotetaan pyykkipojat osiinsa. (Metalliosat tietenkin säästetää odottamaan sitä ahaa-hetkeä, jolloin keksitään, mitä niistä voi askarrella.)

Pyykkipojat puretaan ja puoliskot käännetään selät vastakkain.
Aloita yhdistämällä “pääilmansuunnat” , eli neljä sakaraa eri suuntiin. Sitten sisätään sakarat vielä väleihin.

Sitten pyykkipoikapuoliskot liimataan sileältä osaltaan kiinni toisiinsa. Yhden väliin laitetaan ripustusnaru, se liimautuu samalla kiinni. Tässä liimailussa Erikeeper on hyvä, sillä sitä saa levitettyä ohuelti ja se pitää puussa hyvin. Ensin liimataan “pääilmansuunnat” ja lopuksi “väli-ilmansuunnat”. Pikkupyykkipojat liimataan samoin.

Pieni tähti liimataan samalla tavalla.
Vanhan ajan tunnelmaa.

Lopuksi pieni tähti liimataan ison päälle.

Nythän tämän voi maalata vaikka spray-maalilla, jos haluaa. Keskelle voi liimata vaikka koristeen tai jotain. Mielestäni tämä tähti kuitenkin muistuttaa minua ajasta, jolloin ei ollut glittereitä ja muovikrääsää, joten se saa jäädä yksinkertaiseksi puukoristeeksi, enkä koristellut sitä laisinkaan.

 

 

10. joulukuuta

Joulukuun kymmenes päivä.
Mandariinisydämet tuoksuvat joululle.

Joulun lähestyessä kauppoihin saapuvat makoisat mandariinit ja satsumat suurissa erissä. Meillä nistä tykätään hurjan paljon ja niitä kuluukin kilotolkulla. Kuori niissä on ohut ja toisista lajikkeista se irtoaa kuin itsestään suurina palasina. Kuortahan voi toki hyötykäyttääkin, ennenkuin se päätyy kompostiin.

Nämä ovat suloisia.
Odottavat kuivumistaan ja tuovat tuoksua.

Kaikkein yksinkertaisinta on ottaa esille pieniä piparimuotteja. Kovin suurihan satsumankuori ei ole. Piparimuotilla on helppo painaa erilaisia kuvioita kuoresta. Jos reuna sattuu käsiin,, väliin voi pistää jotain kovaa. Minä painoin muottia puisella perunansurvimella, puinen lihanuijakin käy vallan mainiosti.

Näitä pikku sydämiä tai tähtiä tai ihan mitä vaan, voi ripustaa vaikka naruun kuivumaan ja odottamaan jatkokäyttöä. Tuoreena niihin on helppo painaa reikä, mutta onnistuu se kuivanakin.

Kuiva kuorikoriste käy vaikka joulukorttiin, kuusenkoristeeksi, kranssiin, paketin päälle… vaikka mihin, mielikuvitus on rajana.

Ja samahan toimii appelsiinille ja muille sitrushedelmille.

 

9. joulukuuta

Joulukuun yhdeksäs päivä.
Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee…

Kulkusten ääni viestittää tontuista ja joulun tulosta. Kulkunen ripustettuna ovenkahvaa ilahduttaa helinällään ovesta kuljettaessa. Tehdäänpä siis pikku joulukello kulkusella varustettuna ja ilahdutetaan sillä itseämme ja toisia.

Tarvitaan huopaa tai vastaavaa. Minulla oli paksua pellavahuopaa ja isoja kulkusia, joten tein vähän isomman kellon. Ohuemmasta huovasta voi tehdä pienemmän, niin se säilyttää ryhtinsä hyvin.

Leikataan kaksi kellonpuolikasta. Ne saavat olla hyvin yksinkertaisen muotoisia.

Kaksi kellonpuolikasta, kulkunen ja nauhoja.
Pykäpistoilla kellonpuoliskot yhteen.

Ompelin puolikkaat kasin pykäpistoilla yhteen. Mikä tahansa muukin tapa käy. Kun puoliskot on kiinnitetty, laitetaan ripustusnaru, johon myös kulkunen kiinnitetään. Sitten vain rusetti, joka kruunaa kokonaisuuden. Rusetti kannattaa laittaa molemmin puolin, niin riippuva koriste on kaunis katsottaessa kummin päin tahansa.

Kilisee kauniisti.

Näitä voikin tehtailla useamman kuusen oksille kilisemään.

 

8. joulukuuta

Joulukuun kahdeksas päivä.
Lintuparvi.

Talvella täytyy huolehtia pikkuisista ystävistämme, linnuista. Ne ilahduttavat meitä pihalla. Miksipä ei voisi tehdä pikkuisia ystäviä ilahduttamaan myös sisälle vaikka kuusen oksalle.

Näiden pikkulintujen juju on niiden jaloissa, pikkuisissä pyykkipojissa. Niiden avulla tipuset voivat lennähtää istumaan vaikka kuusen oksalle.

Tein paperille kaavan linnun sivuprofiilista, voi tehdä millaisen haluaa. Valitsin sopivan kankaan, ohuen, koska nämä lintuset ovat pieniä, ovat silloin helpompia ommella ja kääntää. Ompelin linnun kankaasta, käänsin ja täytin vanulla. Lopuksi liimasin pyykkipojan jaloiksi ja tikunpätkän nokakasi. Vielä silm ja tipu on valmis.

Rusetti kaulassa.
Pienet pyykkipoikajalat.

Koristellakin voi jos tahtoo. Nämä ovat herrasmiestipuja, joten heillä on rusetit kaulassa. Odottavat pääsyä kuusen oksalle kuorossa laulamaan.

7. joulukuuta

Joulukuun seitsemäs päivä.
Tontulle tossu.

Joulu se tulla jolkottaa ja tontutkin nurkissa kurkkii… Tehdäänpä tontulle tossu tai kaksi, tai vaikka koko tonttujoukolle. Toki tonttukin tossuista tykkää, mutta näillä pikku tossuilla voi ilahduttaa vaikka ystävää, tossu täyteen nameja, niin kukapa kieltäytyisi.

Kovin on taas helppoa. Tarvitaan huopaa, niin teko on helpointa, se kun ei rispaa. Huovasta leikataan kaksi tossunpuoliskoa. Piirteli mallin paperille ja sen avulla leikkasin. Sitten tarvitaan pohjakappale, jonka avulla tossu saa pulleutta ja pysyy pystyssä. Mittaa omasta tossustasi matka kengän kärjestä pokjan takaosaan ja piirrä sitten sen mittainen kärkiin kapeneva ja keskeltä leveämpi kaitale.

Leikataan huovasta kaksi kylkeä ja pohjakappale.
Ompele ensin pohja kiinni molemmilta puolin.

Sitten vaan ompelemaan. Ja koska tämä on huopaa voidaan ommella oikealta puolelta, kun sauma jää näkyviin, tossusta tulee kivan näköinen. Tämänhän voi myös parsia kasaan käsin. Voi käyttää myös eriväristä lankaa, joka korostaa saumoja. Se joka on allerginen kaikelle ompelulle, vetäisee tossun kasaan kuumaliimalla.

Ensin ommellaa pohjan toinen puoli kärjestä kantaan ja sitten toinen puoli. Lopuksi sivusaumat. Nopeaa ja helppoa. Ei tarvitse kääntää eikä mitään.

Koristella voi kuinka koreaksi vaa, jokainen mielensä mukaan.
Mitä se tontun tossu sisältääkään, herkkuja tietenkin!

Sitten koristellaan. Ja tässä voi tehdä mielensä mukaan. Sivuun voi leikata vaikka eivärisestä huovasta sydämen, tähden… Voi laittaa rusetteja, kulkusen kengänkärkeen, ihan mitä vaan. Minä mallailin vihreää puuhelmeä tossunnokkaan, mutta jätin senkin sitten pois. Tämä tossu saa olla niinsanottu perusmalli, pelkällä rusetilla höystettynä. Tehdään seuraavaan sitten jotain ekstraa. Karkkikeit täydensivät tämän punaisuuden.

 

6. joulukuuta

Joulukuun kuudes päivä.
Ruukkukuusi.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! On suomen sinivalkoinen juhla. Noista väreistä valitsin valkoisen ja käytin sitä päävärinä päivän askartelussa. Valkoinen kuusi, sopii hyvin toiveeseen valkoisesta joulusta.

Tarvitaankolme erikokoista kukkaruukkua. Koolla ei ole väliä, kunhan ne saa aseteltua ylösalaisin päällekäin kuusimaisesti. Ja voihan niitä ruukkuja olla toki enemmänkin, jos tahtoo kasvattaa kuustaan isommaksi. Minulle riitti kolme.

Nämä olivat tavallisia punaisia maalaamattomia saviruukkuja. Maalasin ne spray-maalilla valkoisiksi, muutamaan kertaan niin sain peittävämpää pintaa. Maalin voi jättää epätasaisemmaksi, silloin tulee vähän rustiikkisempi kuusi. Ja jos valkoinen ei miellytä, voi ruukut maalata vaikka vihreiksi, mutta valkoinen on minun värini.

Ruukut koristellaan vaikka kieputtamalla niihin nauhaa.

Sitten koristellaan kuusi. Halusin suhteellisen yksinkertaista, joten valitsin “kuusennauhaksini” juuttinarua. Kieputin sitä ruukujen ympäri, kiinnittäen sieltä täältä kuumaliimalla. Tein vielä rusetitkin jokaista ruukkua koristamaan. Ja koska kuuseni edustaa lumikuusta, liimailin vielä pikkuisia lumihiutaleita siihen.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaapista löytyi ruskeasävuinen kukkanen, nyt se saa toimia tähden virassa. Jos haluaa, voi ruukut kiinnittää toisiinsa kuumaliiman avulla, mutta pysyvät nen hyvin alaoillaan ilmankin. Minä en liimannut. Tietenkin, jos antaa kuusen v aikka lahjaksi jollekin, kannattaa se liimata, niin ei hajoa siirrettäessä.

Jos kuusen haluaa itsenäisyyspäivän asuun, voisi juuttinarusta ja pikkuisista paperilipuista askarrella lippunauhan.